Tänään oli tavallinen päivä muuten, paitsi että väsymys ja kiukkuisuus pukkasi pintaan. Muina päivinä on ollut leppoisa tunnelma, mutta tänään oli tunkkainen olotila. Teimme samaa hommaa, jota olemme tehneet useamman päivän ja en meinannut löytää motivaatiota hommaan. Iltapäivästä kun työt oli ohi ja kuuden maissa ruokailussa juttelimme toisten vapaaehtoisten kanssa, niin kaverini antoi raamatunpaikan: Psalmi 23. Tämä psalmi oli häntä auttanut, kun hän on kiukkuinen ja väsynyt. Tässä Daavidin psalmissa kerrotaan, kuin Herra vie vihreille niityille lepäämään ja virvoittaa sielun. Ajattelin, että tämä on kyllä hieno paikka, mutta aika kökkö olo on kyllä sisällä edelleen. Eräs keskuksen työntekijöistä oli kysäissyt minua mukaan juoksemaan erään porukan kanssa illasta. Olin suostunut lähtemään, mutta kipuilin kovasti että lähtisinkö sittenkään. Päätin kuitenkin lähteä. Juoksulenkki kulki metsässä ja vihreiden niittyjen katveessa hienoissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Kun äsken palasin takaisin keskukseen raamatunpaikka jotenkin hyppäsi silmille: hän vie minut vihreille niityille ja virvoittaa sieluni. Näin juuri oli käynyt: olin todella virvoittunut juoksulenkin aikana.
Uskon, että Jumala voi useinkin vastata hyvin konkreettisesti, kun häneltä apua pyydämme. Näin tällä kertaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti