Neljäs viikko lähdössä käyntiin ja kolmas jäämässä taakse

Käppäilemässä The Chilterns Show -tapahtumaan...

Hevoskilpailu

Korealaiset traktoreiden kimpussa...

Iltakävely

Taasen on työviikko paketissa. Kiitos muistamisesta ja rukouksistanne.

Viimeinen viikko on rullannut pitkälti työn merkeissä. Ylläpito tiimistämme me miehet olemme tehneet rakennushommia ja naiset ovat ajelleet nurmikoita. Viikolla lupauduin alustavasti mukaan erääseen lastentapahtumaan elokuun puoliväliin soittamaan kitaraa. Kyseessä on neljän päivän lasten klubi, jossa kaivataan muusikkoa - saa nähdä kuinka se järjestyy. Keskustelimme myös keskuksen ATK-puolen johtajan kanssa ja tarjouduin auttamaan, jos heillä olisi tarvetta tulevaisuudessa. Johtaja mainitsi, että maailmalla on tällä hetkellä n. 250 atk-tukihenkilön pestiä tarjolla eri puolilla maailmaa. Tarvetta työntekijöille olisi, mutta tekijöistä on pulaa ja myös palkan maksajista.

Perjantaina kävimme katsomassa uusimman Narnia elokuvan. Elokuva oli muuten hyvä, mutta jouduimme lähtemään elokuvateatterista n. 10 minuuttia ennen loppua, koska viimeinen bussi oli lähdössä. Eli meiltä jäi näkemättä Aslan-leijonan paluu taistelukentälle... noh samapa tuo ;) Eilen koko vapaaehtoisporukan kanssa pistäydyimme The Chilterns Show -tapahtumassa. Tapahtuma sijaitsi isolla nurmikentällä. Ohjelmaa oli monenlaista: hevoskilpailuja, koirakisoja, vanhoja autoja, myyntitelttoja. Mukavan tuntuinen tapahtuma. Tänään aamusta kävimme kirkossa ja iltapäivästä hengailimme kavereiden kanssa: pelailtiin pelejä ja kunhan vain vietettiin aikaa. Kävimme Stokenchurchin pienessä babtistiseurakunnassa. Seurakunta tuntui pitkälti kuin suomalaiselta luterilaiselta seurakunnalta. Ohjelma oli alusta loppuun paperilla. Kirkko oli valtavan hieno vanhan vanha kivikirkko. Lasimaalauksen ikkunoissa, tosikovat ja pienet penkit, mutta erinomainen puhe pastorilta ja muutenkin raikas ja mukava kokemus.

Tulevana viikkona siirrymme toisen vapaaehtoisen kanssa viikoksi siivouspuolelle. Eli tuleva viikko on kokolailla erilaisia hommia. Siivoamme huoneita ja pesemme pyykkiä. Elämä tuntuu rullaavan melko rennosti eteenpäin täällä. Ehkä öisin tulee nukuttua liian vähän ja se kostautuu väsymyksenä. Ihmisten kanssa on hyvät välit, mutta toisaalta välistä astuu ihmisten varpaille ja näissä tilanteissa tarvitsee viisautta ja nöyryyttä tulla vastaan ihmisiä. Edelleen tärkeäksi rukousaiheeksi koen juurikin viisautta ja ymmärrystä kohdata ihmisiä. Myös nöyryyttä laittaa itseään syrjään tilanteissa, jotta voi kohdata toisia ihmisiä samalta tasolta korottamatta itseään - huomaan, että ylpeydellä on paha tapa nousta pintaan kohtaamisissa ihmisten kanssa - surkea piirre!

Tästä kuitenkin taas uuteen viikkoon. Kaikkea hyvää teille sinne kotoisaan Suomeen ;)

ps. voitte nyt myös jättää kommentteja teksteistäni.

Juoksemassa

Tänään oli tavallinen päivä muuten, paitsi että väsymys ja kiukkuisuus pukkasi pintaan. Muina päivinä on ollut leppoisa tunnelma, mutta tänään oli tunkkainen olotila. Teimme samaa hommaa, jota olemme tehneet useamman päivän ja en meinannut löytää motivaatiota hommaan. Iltapäivästä kun työt oli ohi ja kuuden maissa ruokailussa juttelimme toisten vapaaehtoisten kanssa, niin kaverini antoi raamatunpaikan: Psalmi 23. Tämä psalmi oli häntä auttanut, kun hän on kiukkuinen ja väsynyt. Tässä Daavidin psalmissa kerrotaan, kuin Herra vie vihreille niityille lepäämään ja virvoittaa sielun. Ajattelin, että tämä on kyllä hieno paikka, mutta aika kökkö olo on kyllä sisällä edelleen. Eräs keskuksen työntekijöistä oli kysäissyt minua mukaan juoksemaan erään porukan kanssa illasta. Olin suostunut lähtemään, mutta kipuilin kovasti että lähtisinkö sittenkään. Päätin kuitenkin lähteä. Juoksulenkki kulki metsässä ja vihreiden niittyjen katveessa hienoissa maisemissa ja hyvässä seurassa. Kun äsken palasin takaisin keskukseen raamatunpaikka jotenkin hyppäsi silmille: hän vie minut vihreille niityille ja virvoittaa sieluni. Näin juuri oli käynyt: olin todella virvoittunut juoksulenkin aikana.

Uskon, että Jumala voi useinkin vastata hyvin konkreettisesti, kun häneltä apua pyydämme. Näin tällä kertaa.

Pari ensimmäistä viikko pulkassa

Noniin, pari ensimmäistä viikkoa alkavat olla pulkassa. Pahoitteluni te jotka turhaan olette joutuneet toteamaan Blogini heikon päivitystahdin viimeisinä viikkoina - sorry for the inconvenience.

Viime viikolla olin melkoisen uuvuksissa pitkin viikkoa. Päivällä oli ohjelmaa reilusti ja illat vietimme porukalla yhteistä aikaa. Jatkuva vieraan kielen kanssa kommunikointi syö kiitettävästi energiaa. Kovin syvällisiä ajatuksia ei voi jakaa, kun peruskommunkoinnin kanssa on ongelmaa. Osalla vapaaehtoisista ei ole järin hyvä englannin kielen taito... ja toisilla sitä ei ole lainkaan. Eli kun juttelee toisen vapaaehtoisen kanssa, niin siinä keskitytään aika tiukasti, jotta oma viesti pääsee vastaanottajan reseptoreihin muuttumattomana. Välillä sitten viesti tulee tulkittua pieleen, mutta välistä ei vain jaksa lähteä paikkaamaan - tulkinta oli kuitenkin sen suuntainen, mitä oli koettanut sanoa. Useiten kommunikointi on small-talk -tyyppistä: keliin liittyen tai työn luonteeseen liittyen. Ilokseni olen löytänyt muutaman hyvän ystävän, joiden kanssa juttu luistaa ihan mukavasti..

Työksemme olemme tämän viikon remontoineet rappukäytävää. Tässä vaiheessa olemme raaputelleet maaleja pois listoista ja kaiteista. Homma on tosi tiukkaa ja työpäivän päätteeksi on aivan keltainen maalipölystä: sopisimme hyvin Simpson elokuvan koekuvauksiin ;) Pitkin päivää olen hiomakoneen kanssa jurruttanut kaidetta, kuulosuojainten alla nappikuulokkeet luukuttamassa iPodista musiikki korville, silmillä suojalasit ja hengityssuojain kasvoilla... päivän on mukavasti katkonee teetauot, joita on kaksi: klo 10.30 ja 16.00. Välissä käydään klo 13.30 syömässä. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi ja tee on erinomaisen hyvää - ihmekös ne sitä juo täällä niin paljon.

Keskuksen yllä liihottelee pitkin päivää upean näköisiä haarahaukkoja (redkite). Nämä noin puolimetriä pitkät ja parin metrin siipivälin omaavat linnut ovat upeaa seurattavaa samalla kun teetauolla istuskelee ruokalan terassilla.

Täällä on jatkuvasti eri kansallisuuksista väkeä tulossa ja menossa. Aina on joku jättämässä hyvästejä ja taas on joku juuri saapunut ja ihmiset kertovat kuulumisia. Erikoista on ollut huomata, että monet suoraan nimestä osaavat sijoittaa minut suomalaiseksi... Lyytikainen.. aha, olet vissiin Suomesta.. näin se menee usein. Monet täällä tietää muutamia sanoja Suomeksi, kuten "rauhaa veli"... se on hauskaa kuulla ulkomaalaisen kaverin tavatessa tervehtivän suomalaisella lauseella, joka yllättävästi vieläpä kuulostaa ihan kuin suomalaisen sanomana.

Tämän viikon aiheena itselläni on ollut Jumalan viisaus ja ymmärrys. Koska aina voi kyllä rukoilla ja kertoa Jumalalle ongelmista ja pyytää hänen siunaustaan päivään, mutta pitkin päivää tulee asioita, joissa tarvitsee ymmärrystä ja viisautta. Nyt olen kokenut tärkeäksi pyytää viisautta päivän tilanteisiin, kuinka asennoitua eri ihmisiin ja kuinka tulla toimeen uusien tilanteiden kanssa. Huomaan että olen tekemisissä uusien ihmisten kanssa, joiden kulttuureista tiedän kovin vähän sekä kommunikointi on haastavaa. Välillä ihmisten tavat kohdata minua on niin erikoisia, että täytyy pää punaisenaan pohtia, että mitä tämä ihminen ajaa takaa - vielä kun kieli ja kommunikointi on vajavaista - phuh. Italialaisella on intoa pinnassa niin paljoa, että välillä täytyy vähän rauhoitella, Korealaiset hymyilevät jatkuvasti, Saksalaiset ovat iloisia sopivan varoetäisyyden päästä, Unkarilaiset juttelevat jatkuvasti keskenään, mutta heidän kielensä kuulostaa ihan meidän omalta suomenkieleltä välistä... Venäläinen järjestelee mielellään ohjelmaa koko porukalle. Suomalaiset sitten ovat siitä jotain väliltä. Mutta toisaalta kyllä jokaisen kansallisuuden takaa löytyy oma persoonallinen henkilönsä ja mitä enemmän ihmisten kanssa on tekemisissä sitä enemmän alkaa eri sävyjä ihmisistä erottumaan.

Tänä viikonloppuna olisi tarkoitus Oxfordiin ostoksille. Tarkoitus olisi löytää joku kiva paita vapaa-ajalle ja jotain käytännön tarpeita. Viimeviikolla ostin liittymän ja kännykän. Kokonaishinta oli 30 puntaa... 20 puntaa puhelin ja kympillä puheaikaa... ihan käypä paketti mielestäni.

Nyt olis tarkoitus käydä heittämässä pesukone kopsottamaan pyykkiä puhtaaksi ja sitten illanviettoon muiden vapaaehtoisten, eli Vollien kanssa.

Rukousaiheina tällä hetkellä olisi edelleen viisautta ja ymmärrystä uusiin tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Kiitos rukouksistanne ja pahoitteluni etten ole jokaiselle kerennyt vastaamaan - sorry sorry, aika rientää täällä vain niin ripeään tahtiin, ettei netissä tule juurikaan oltua.

Perille keskukseen

Eilen päivästä pakkailin kamat ja koetin saada laukun mahtumaan 15kg sisään. Olotila oli huolellisen kypsynyt ja perheväkeni sai koettaa kestää yhtä kypsynyttä nuorta miestä. Tavarat kuitenkin asettuivat paikalleen ja perheeni kävi heittämässä minut lentokentälle.

Lento meni oikein hyvin ja saavuin Stanstedin kentälle kahden maissa. Lento sattui olemaan n. 25 minuuttia etuajassa jonka tähden kävelin ulos lentoterminaalista pääaulaan aikalailla ajoissa. Minua hakemaan tullut mies oli varautunut siihen, että ei kukaan ajallaan ulos tule lentoterminaalista, koska ruuhka on niin suuri tuohon aikaan, joten hän saapui n. puoli tuntia myöhemmin paikalle. Siinä sitten noin tunnin risteilin edes taas yöllä pohtien, että mistä kyseisen miehen löytäisin. Rukouselämäni oli hyvin käytännönläheistä siinä tilanteessa: toivoin, että Jumala johdattaisi meidät kaksi miestä samaan pisteeseen lentokentän hälyssä. Lopulta kun aloin epäillä henkilö saapumista kokonaan päätin lähteä katsomaan junaa Lontoon suuntaan. Kuitenkin portaissa mennessäni vanhempi mieshenkilö tuli ja kysäisi englanniksi, että mihin olin matkalla. Sanoin, että Wycliffeen ja hän kysäisi, että miten sinne olisin meinaamassa päästä. Sanoin miehen nimen ja näin olimme kohdanneet. Olimme molemmat hyvin ilahtuneita kohtaamisesta. Hän oli jo ollut huolissaan, että mistä löytäisi minut, koska emme olleet vaihtaneet kännykkänumeroita.

Matka keskukseen oli kohtalaisen pitkä ja tuohon aikaan olisi todennäköisesti matkustellut koko yön päästäkseni perille. Koin, että ei Isä jätä pulaan käytännön asioissa, vaikka epäilys voikin vähän puseroon hapuilla.

Perillä olimme auringon jo noustessa ja löysin huoneen. Ystävällinen vahtimestari vielä tarjosi kupin teetä ja sitten painuin nukkumaan.

Tämä päivä on ollut melko täyteläistä ohjelmaa aamusta alkaen. Osa vapaaehtoisista on vielä saapumatta. Tupakaverini on myös saapumatta, joten hänet tapaan vasta myöhemmin. Tämän päivän fiilis on ollut kunnolla väsynyt, joskin on ollut mukavaa tutustua vapaaehstoisryhmäämme, joka koostuu Saksalaisista, Unkrarilaisista, Italialaisista, Venäläisistä ja Briteistä. Sain tietää, että löydän paikkani kiinteistönhoidon puolelta, joten kaikenlaista käytännön nikkarointia tulee tehtyä seuraavat kuukaudet.

On ollut jännä huomata, kuinka erityisen ystävällistä henkilökunta täällä Wycliffe keskuksessa on. Vielä on melko pää pyörällään kaikista asioista, mutta uskoisin huomenna jo alkavan hahmottua keskuksen kuviot paremmin. Keli täällä on helteinen ja lämmintä on luvattu loppuviikolle myös.