Aamuisin rauhoitun peltojen reunassa ennen työpäivää.
Marlovissa viettämässä lomapäivää
Osa porukasta Marlovissa päättivät mennä veneilemään.
Paikalliset joutsenet taistelevat muiden lintujen kanssa leivistä, joita heitimme niille.Seitsemäs viikko pyörähti käyntiin. Elämä täällä jatkuu pitkälti saman tyyppisissä merkeissä kuin aikaisemmin: töitä tehden. Vietin kaksi viikkoa siivous puolella siivoten ja tehden petejä ja erityisesti sänkyjen nurkkia. Nämä nurkat tai kulmat ovat erityisen tärkeitä... kulma tehdään tarkasti ja sen tekotapa muistuttaa pitkälti armeijan punkan nurkan tekoa. Eli tarkkaa hommaa välistä, mutta kun siivouspuolelle pääsi vauhtiin oli työ mukavaa.
Olin siivouspuolella vain kaksi viikkoa, jonka jälkeen palasin takaisin ylläpidon puolelle. Nyt jatkamme taas puskien siistimistä, ja sateisella säällä maalaamishommia tms.
Olen ilokseni saanut vakiinnutettua mennä joka aamu yksinäisyyteen peltojen reunaan viettämään aikaa rukoillen ja Raamattua lukien. Itseasiassa en voi ottaa kunniaa oman kurinalaisuuteni piikkiin, vaan minut ajoi aamuisin yksinäisyyteen levottomuus. Huomasin, että tarvitsen aamuisin aikaa olla itsekseni. Jos vain herään aamusta ja menen syömään, olen ensimmäiset pari tuntia kuin takamukseen ammuttu karhu. Mutta nyt kun vietän tunnin aamusta Herran kanssa, olen aivan eri tavalla valmistautunut päivän haasteisiin. On ollut hieno huomata, että nyt suorastaan odotan näitä aamuhetkiä, jolloin voin ennen muiden heräämistä suunnata metsän siimekseen ja peltojen reunaan aamuauringon paisteeseen tai sumuisen sateiseen pellonreunaan. Koen, että miehen sydän on niin outo ja levoton tapaus, että kuka sen tutkii, ellei Herra sitä tee. Nyt Hän saa sen tutkia ja puhua - ja siitä iloitsen!
Kaksi viikkoa sitten oli mielenkiintoinen reissu Oxfordiin. Olen sinne matkustanut aikaisemmin bussilla, mutta nyt oli edessä erilainen reissu. Neljä vapaaehtoista olivat menneen viettämään lomapäivää Oxfordiin mutta olivat sitten myöhästyneet viimeisestä bussista. Nyt he sitten soittivat minulle ja kysyivät josko voisin tulla hakemaan heidät. No hyvän ystäväni kanssa päätimme ottaa haasteen vastaan ja lähdimme reissun päälle. Matkaa on noin parikymmentä mailia suuntaan. Rukoilimme ennen lähtöä ja katsoimme kartasta, mitä reittiä pitkin pääsisi kaupunkiin. Lähdimme matkaan sillä ajatuksella, että Herra olisi kanssamme ja tässä oppisi taas jotain uutta. Pääsimme Oxfordiin reilun puolen tunnin ajon jälkeen. Oxford on kapeakatuinen ruuhkainen yliopisto/turkistikaupunki. Siellä sukkuloimme itsemme bussiasemalle, josta lopulta löysimme neljä väsynyttä ystäväämme. He iloitsivat ystävällisyydestämme, koska olimme tulleet heitä hakemaan. Ajoimme takaisin ja väsyneet matkalaiset pääsivät kotiin.
Saman päivänä myös keskukseen saapui kaksi suomalaista perhettä.
Nyt viikonloppuna lauantaina oli edessä jännittävä koetos, kun oli tarve leikkauttaa hiukset tässä uudessa maassa. Matkustimme kaverin kanssa keskustaan. Jännitin jostain syytä hiustenleikkuuta kuin hammaslääkäriä. Kun sitten istuin penkkiin ja sain selvitettyä parturimiehelle hiustenleikkuutarpeeni hän ryhtyi hommiin. Homma meni muuten ihan putkeen, mutta hiukset tuli leikattua vain hivenen lyhyemmäksi kuin oli tarkoitus. Mutta kaikinpuolin kiva tukka tuli eikä maksanut ihan kauheasti, vain 11 puntaa.
Huomasin tässä yksi päivä tiliotteestani, että minulla on rahallisia kannattajia. Kun tajusin tämän, että ihmiset tahtovat kannattaa heidän omalla rahallaan olemistani täällä, oli se jotenkin erityisen sydäntä kouraisevaa ja sykähdyttävää. Ymmärrän, että minulla ei ole tuloja nyt paljoa, mutta toisaalta nyt voin jopa suunnitella ostoksia, kuten esim kenkien ostamista, koska vanhat alkavat olemaan loppu. Mutta se kokemus siitä, että toiset ihmiset tukevat minua nyt tällä reissulla oli jotenkin täysin uutta ja se kyllä lämmitti sydäntä ja laittoi vain kiittämään Taivaan Isää ja jotenkin se myös laittaa aika nöyrälle paikalle. Se mitä minulla on, ei ole minun vaan se on lahjaa. Voin kyllä käyttää tarpeitteni mukaan sitä miten minua tuetaan, mutta se ei ole minun itseni ansaitsemaa - ylpeydelle ei ole sijaa tässä tunteiden kirjossa tiliotetta katsoessani.
Tänään oli erityinen hetki! Olin kuuntelemassa Hindu-ylistysmusiikkikonserttia täällä keskuksessa. Yhtyeessä oli soittimina tavallinen kitara, sitra ja viulu. Musiikki oli todella koskettavaa ja erityistä. Kun kuuntelin kitaran soittoa, tajusin, että tällä miehellä oli käytössään juuri samanlainen tekniikka ja sävellaji, jolla olen säveltänyt joitain kappaleita viimeisinä kuukausina. Kiinnostuin tästä ja menin konsertin jälkeen juttelemaan kitaristin kanssa. Tajusin, että voisin periaateessa soittaa ja laulaa tätä Hindi-ylistysmusiikkia... Nyt tulevana viikkona kokeilen mitä saan aikaa tällä erikoisella löydöllä.
Kiitosaiheena koen vahvasti levollisuuden sisimmässä. Olen voinut päivät viettää pääsääntöisesti rauha sydämessä ja levossa kanssaihmisten kanssa.
Rukousaiheena koen edelleen viisautta, ymmärrystä ja rakkautta sydämeen sekä vartijaa suulle, etten turhia ja tyhjänpäiväisiä puhuisi, vaan harkitsisin sanani. Koko ajan kuulostelen ja etsin sitä, mihin Jumala on kutsumassa minua, mikä asia alkaisi avautumaan. Mitään ei vielä ole löytynyt toistaiseksi, mutta mielenkiinnolla odotan.
Rauhaa teille sinne kotosuomeen. Iloa päiviinne ja kiitos rukouksistanne ja tuestanne!
- Tommi
