Lastentapahtumassa muusikkona
Lastentapahtuman osallistujia ja vetäjiäYhdestoista viikko pyörähti käyntiin. Elämä täällä tuntuu vakiintuneen. Uutuuden viehätys on jokseenkin hälvennyt ja joku hintunen koti-ikävääkin on hiipinyt sisimpään. Tuntuisi siltä että aika täällä kuitenkin kuluu hyvin elämän prosesseja käyden läpi.
Toissaviikolla tuli vietettyä hivenen erilainen viikonloppu. Matkustimme Suomalais-Ruotsalais-Englantilaisen porukan kanssa Oxfordiin päiväksi. Jakaannuimme eri porukoihin perillä ja näin saatoimme puhua koko päivä puhdasta suomenkieltä. Oli varsin virkistävä kokemus kierrellä kaupunkia ja pohtia asioita omalla kielellään - on se vain niin mukavaa!
Meillä alkoi kolmisen viikkoa sitten varsin erityinen kurssi: Vapaus Kristuksessa (Freedom in Christ). Kurssikirjana käytetään Neil T. Anderssonin Vapauttava Totuus -kirjaa. Kurssilla käydään läpi uskovan ihmisen identiteettiä Jumalassa. Kovin helposti uskovinakin vielä koetamme löytää lepoa ja rauhaa sisimpäämme koettamalla olla hyviä ihmisiä, tehden kovasti työtä ja ehkä koettamalla kontroloida olosuhteitamme tai ihmisiä ympärillämme. Teemme kaikenlaista saavuttaaksemme hyväksyntää, turvallisuutta ja rauhaa sisimpäämme. Kuitenkin tosiasiassa emme voi paljoakaan vaikuttaa olosuhteisiimme, joihin elämä meidät vie. Myös vaikka kuinka painaisimme hommia ja olisimme hyviä ihmisiä, on aina ihmisiä, jotka eivät arvosta meitä tai työtaakka vain ylittää voimavaramme.
Kurssin pointti on muistuttaa Kristittyä siitä asemasta, joka hänellä on Kristuksessa. Jumala on ostanut ihmisen omakseen ja hänestä on näin tullut Jumalan lapsi, perillinen. Tähän tosiasiaan ei vaikuta se, jos toiset ihmiset eivät arvosta tai olosuhteet lyövät korville. Jos kuitenkin kiinnittää katseensa olosuhteisiin tai vaikeisiin asioihin, ajautuu helposti epätoivoon. Jos kuitenkin kiinnittää katseensa Jumalaan ja tiedostaa olevansa Jumalan oma lapsi, puhtaaksi pesty ja hänen parantavaan prosessiinsa mukaan kutsuttu, ei tarvitse enää olla niin paljoa olosuhteiden riepoteltavana.
Eräs pointti kurssilla on lisäksi, että Paholainen, valheiden isä, voi ujuttaa omaan ajatteluumme ajatuksia, jotka helposti tulkitsemme omiksi ajatuksiksemme. Nämä ajatukset kuitenkin ovat sekavia ja vetävät tunnemaailmamme solmuun, koska ne eivät perustu totuuteen, vaan ovat valhetta. Tulkintamme ja ajatuksemme tulisivat perustua totuuteen ja todellisuuteen ympäristöstämme, jonka Pyhä Henki antaa. Jos ajatuksemme muodostuvat valheiden perusteella, ovat myös tunteemme näiden johdosta virheellisiä - hyväksyttäviä kyllä, mutta virheellisiä. Ajatukset tulisi vangita kuuliaisiksi Kristukselle, kysyä häneltä oudon ajatuksen ilmaannuttua päähän, että mikä tämä on, vastaako tämä ajatus todellista tilannetta? Jos sallimme kaiken maailman ajatusten valloittaa mielemme, joudumme tunneilmastoltamme monenlaisiin myrskyihin ja sekasotkuihin. Kristus on kuitenkin pelastanut meidät elämään levosta käsin ja näkemään asiat kirkkaasti ilman pelkoa ja ahdistusta. Kun vangitsee oudot ajatukset mielessään Kristukselle, Hän vakuuttaa kyllä, onko ajatus mistä peräisin: omia ajatuksiani, Pyhän Hengen vai Paholaisen. Näin säästyy turhilta säädöiltä tunnemaailman kanssa, kun pelkät häiriöksi tarkoitetut signaalit voi huoletta jättää Jumalan hoidettavaksi.
Muutama viikko sitten osallistuin lasten tapahtumaan muusikkona. Säestin lastenlauluja kitaralla ja olin mukana 9-11 vuotiaiden ryhmässä. Tapahtuma kesti kolme päivää. Kaiken kaikkiaan odotin tapahtumaa, koska huomaan jotenkin kasvaneeni etäälle lapsista. En juurikaan enää osaa tulla välittömällä tavalla toimeen lasten kanssa. Joten aika paljon seurasin omia reaktioitani lasten kanssa ja koetin avoimesti ottaa tilanteet vastaan, joita päivän mittaan tuli. Tavallaan lasten kanssa tulee toimeen, kun on vilpittömästi innostunut siitä, mitä kulloinkin tekee. Jos maalataan tai muovaillaan, niin näissä asioissa kun osaa nauttia tilanteesta ja olla innostunut asiasta lasten kanssa, pystyy lasten maailmaan pääsemään osalliseksi hetkeksi. Kuitenkin huomaan, että minua vain ei jaksa kiinnostaa monetkaan asiat, joita lapset pitävä kiinnostavana. Tästä aloin pohtia, että onko minun sisimmässäni se pieni Tommi, joka tykkää rakennella ja touhuta monenlaista, joutunut syrjään ja tylsä aikuisen vastuuntuntoinen Tommi on ottanut vallan. Koen, että sellainen leikkisä ja leppoisa rentoutunut Tommi on vähän hukassa minulta. Lasten kanssa ei vakava ja aikuisen tylsä Tommi oikein tule toimeen. Joku ylpeyden juuri siinä tökkii, kun ei voi heittäytyä tilanteisiin, vaan pelkää vietävästi menettävänsä kasvonsa tai joutuvansa noloon tilanteeseen.
Syys-loka vaihteessa olisi sitten tarkoitus tulla piipahtamaan Suomeen - nastaa. Puolet viikosta menisi kotikaupungissa ollessa ja loppuosa Kristillisillä Messuilla Lohjalla. Joinain hetkinä täällä ollessani, olen sieluni silmin lentänyt tuonne Lohjan messujen pitopaikkaan, jossa niin monet vuodet olen ollut mukana. Paikka, jossa messut järjestetään on vain niin erityinen ja tunnelma siellä on hyvin leppoisa - voi sitä odotan :)
Rukousaiheena olisi vain, että Jumala pitäisi huolta kaikista niistä prosesseista, joita tässä eläessä nousee eteen. Myös kaipaan pirteyttä ja voimia - nyt jokunen viikko on mennyt aika siipi maassa. Myös kaipaisi sitä, että voisi pitää fokuksen aika pitkälti Jumalassa, eikä lähtisi uppoutumaan liiaksi elämän olosuhteisiin ja ratkaisemattomiin kysymyksiin: näihin kun ei vain juurikaan voi paljoa vaikuttaa.
Kiitosaiheena on vahvasti se, että Jumala on ottanut työpöydälle sellaisia luonteeni alueita, joiden kanssa olen saanut tapellut monet vuodet. On valtavaa huomata, että Jumalan yhteydessä ei ole sidottu loputtomaan kamppailuun elämän vaikeuksien kanssa, vaan ajallaan Jumala tuo ratkaisut tilanteisiin.
- Tommi
