Paluu Suomeen

Cheddarissa ostamassa juustoa

Läksiäisjuhlan palloja tekemässä

Läksiäisjuhla, ja vapaaehtoiset

Viimeiset päivät ennen paluuta Suomeen

Viimehetket ennen lähtöä... hyvästejä sanomassa

Näin se sitten vierähti kuusi kuukautta Englannissa ja nyt oli sitten aika palata takaisin Suomeen.

Itseasiassa paluusta on nyt jo miltei kolme viikkoa, joten on saatava tämä blogi pakettiin, vielä kun muistaa jotain. Aika menee niin nopsaan eteenpäin, että ihan yllättyy.

Mitä reissusta jäi mieleen? Englannissa oli hieno ottaa etäisyyttä Suomeen ja niihin kuvioihin, joissa oli pyörinyt pidempään. Kokemukseni oli aikaisemmin, että olin jotenkin kuin sidottu paikalleni, enkä saanut voimaa repäistä itseäni irti ja lähdettyä eteenpäin. Englannin aikana elämä pyöri niin vahvasti Englannin päässä, ettei Suomen asioihin jäänyt niin paljoa aikaa. Tämä oli mielestäni hyvä, sillä näin olin maksimaalisesti läsnäoleva Englannissa, enkä koettanut roikkua kahden paikan välimaastossa.

Työskentely, kurssit, reissut ja vapaa-aika tuntuivat nivoutuvat mukavasti yhteen. Töitä teimme viisi päivää viikossa ja illat olivat vapaa-aikaa. Viikonloppuisin suuntasimme reissunpäälle muutamiin kohteisiin etelä-Englannissa. Kaksi kurssia, joihin osallistuimme, olivat rikkaita. Vapaus Kristuksessa ja God's MAP, eli "Jumalan tehtäväsuunnitelma" -kurssit olivat hyvät. Varsinkin Vapaus Kristuksessa -kurssi käänsi oman elämäni vinkkelit kohti Jeesusta ja kokonaisvaltaista sitoutumista Häneen. Kurssi opetti ymmärtämään Jumalan tahtoa, meitä, Hänen lapsiaan kohtaan ja meidän asemaamme Hänen lapsenaan. Kokemukseni oli, että käsitykseni Jumalasta siirtyi aluksi hivenen epämääräisestä, selkeästi fokusoituneempaan ja valveutuneempaan suuntaan. En voi sanoa, että nyt kokonaan tunnen Taivaallisen Isän, mutta voin sanoa, että nyt tunnen jotain perustavaa Hänestä, jota tarvitaan, jotta voisin kohdata häntä päivittäin. Perus asenteet Häntä kohtaan ovat muuttuneet kuten myös asenne omaa itseäni kohtaan.

Nyt siis Suomessa. Tässä nyt haen töitä. Tämä reissupäiväkirja saattaa jatkua kuun vaihteessa, kun olen suuntaamassa uusiin haasteisiin. Mutta suunnitelmaa en itse tiedä, kuin Taivaallinen Isä on johtamassa. Sen tiedän, että tulevaisuus liittyy Hänen aivoituksiinsa, ja siihen mihin Hän on minua kutsumassa. En voi enää sanoa, että odotan Hänen kutsuaan Hänen työhönsä, vaan voin sanoa, että Hän on kutsunut minut jo työhönsä, ja nyt vain katsotaan, miten se aukeaa. Haluni on kasvaa joka päivä lähemmäs Häntä ja käydä tähän elämään ennakkoluulottomasti ja odottaen suuria - toki Hänen ajallaan ;) Suurella tarkoitan enemmän Hänen suurta tuntemistaan. Olettaisin, että se työ jota saan tehdä voi olla työtä, joka taivaallisessa mittakaavassa on valtavaa, mutta inhimillisesti naurettavaa. Voi se toki olla inhimillisestikin valtavaa, mutta ensisijaisesti odotan olevani Jumalan minulle asettamalla paikalla ja menemällä niin pitkälle, kuin vain suinkin voin Hänen tuntemisessaan.

Kiitos teille kaikille rukouksistanne koko tämän reissun aikana - ne olivat elintärkeitä. Kiitos myös kaikesta muusta tuestanne! Oma rukoukseni on, että teille jokaiselle Jumala antaisi siunauksensa ja johdattaisi teidät läheiseen tuntemiseen Hänen kanssaan. Että elämänne muuttuisi ja löytäisitte Taivaallisen Isän teille valmistaman paikan Hänen yhteydessään.

Talviterveisin, Tommi